”Teen kotitehtävät koulussa, sillä kotona ei ole sähköä”

Herään aamulla kuudelta ja syön aamiaisen. Koulumatka kestää puoli tuntia, ja paikalla on oltava seitsemältä. Ensimmäisen tunnin ajan tehdään kotitehtäviä. Vartin vaille yksi syömme lounasta. Silloin lähden kotiin ja syön jotakin kevyttä, päivällisen syömme vasta illalla. Usein tarjolla on maissipuuroa tai kasvismuhennosta ja joskus lihaa.

Kolmetoistavuotias Pitalis Otieno istuu äitinsä kanssa penkillä perheen kotitalon ulkopuolella Wagain kylässä, joka sijaitsee Kisumun ulkopuolella Länsi-Keniassa.

Hän aloitti koulunkäynnin seitsemänvuotiaana, ja hänen luokallaan on 46 oppilasta.

Kotona Pitalis puhuu paikallisia swahili- ja luo-kieliä, mutta koulussa opetusta annetaan vain englanniksi.

Ensimmäisinä vuosina saimme opetusta swahilin kielellä, mutta nyt vain englanniksi. Oppituntien jälkeen pelaamme tavallisesti jalkapalloa, ja sen jälkeen teen kotitehtävät koulussa, sillä kotona ei ole sähköä, hän selittää.

Pitalis asuu yhdessä vanhempiensa ja kahden sisaruksensa kanssa.

Kotona autan yleensä lehmien kanssa tai pellolla. Äiti viljelee maatamme ja myy vihanneksia. Isä myy banaaneja torilla isoveljeni kanssa, ja sisareni käy kanssani samaa koulua.

Keniassa peruskoulu on ilmainen, mutta oppilaiden on ostettava itse kirjat ja koulupuvut.

Osa kirjoista jaetaan ilmaiseksi, mutta niitä ei ole riittävästi, joten oppilaat joutuvat jakamaan kirjoja.

Usein samaa oppikirjaa käyttää kolme oppilasta. Minä huolehdin aina matematiikan kirjasta, sillä matematiikka on lempiaineeni. Edellisessä suuressa kokeessa olin luokkani kolmanneksi paras. Aikuisena haluan työskennellä opettajana ja matkustaa Naivashajärvelle, sillä olen kuullut sen olevan hieno. Ehkä löydän työpaikan alueelta.

UNDP Maailmalla

Olet sivulla UNDP Suomi Edustustoimisto
Siirry sivulle UNDP Global