Mitä on kehitys?

UNDP-RW-Myworld-post2015Luku- ja kirjoitustaito antavat sekä lapsille että aikuisille uusia mahdollisuuksia elämässä.


Jotta voitaisiin vastata kysymykseen ”Muuttuuko maailma paremmaksi?”, on ensin määriteltävä, mitä on parannettava ja kehitettävä. Onko tärkeämpää vähentää köyhyyttä vai lisätä koulutusta? Onko tärkeämpää vähentää sotia vai jakaa maapallon luonnonvarat oikeudenmukaisemmin?

Tehtävää hankaloittaa se, että kehitykselle ei ole olemassa yhteistä määritelmää, josta kaikki ihmiset ja maat olisivat yksimielisiä. Joidenkin mielestä kehitystä mitataan parhaiten talouskasvun avulla, kun taas toisten mielestä raha on korkeintaan väline, jonka avulla saavutetaan elämässä oikeasti tärkeitä asioita.

On kuitenkin selvää, että kaikilla ihmisillä on tiettyjä yleismaailmallisia tarpeita riippumatta siitä, missä he elävät tai paljonko heillä on rahaa. Kaikki tarvitsevat ruokaa, vettä ja asuinpaikan. Sairaat tarvitsevat sairaanhoitoa ja ehkä lääkkeitäkin, koulutus puolestaan tarjoaa sekä lapsille että aikuisille paremmat edellytykset elämään. Ilman kohtuullisesti palkattua työtä on vaikea huolehtia tärkeimmistä perustarpeista.

Kehitys koostuu useista erilaisista tekijöistä. Sen vuoksi UNDP on kehittänyt inhimillisen kehityksen käsitteen (englanniksi Human Development), joka tarkoittaa sitä, että ihmisillä on mahdollisuus elää täysipainoista elämää. Olennaista on, että ihmiset voivat itse valita, mitä he elämältään haluavat. Tämä edellyttää esimerkiksi tiettyä vapautta, demokratiaa ja päätösvaltaa.

UNDP on vuodesta 1990 lähtien julkaissut vuosittain Inhimillisen kehityksen raportin (Human Development Report), jossa mitataan ajankohtaisten tilastotietojen avulla inhimillistä kehitystä kaikissa maailman maissa. Kehitystä ei mitata pelkästään tulojen perusteella vaan myös koulutustasoon ja odotettavissa olevaan elinikään nähden. Tätä kutsutaan inhimillisen kehityksen indeksiksi (Human Development Index, HDI), jonka avulla pyritään muodostamaan kehityksestä monipuolisempi kuva. Kun maat asetetaan tämän indeksin mukaiseen järjestykseen, käy selvästi ilmi, että kehityksessä ei ole kysymys pelkästään tuloista ja taloudesta.

Maan vauraus ei välttämättä tarkoita sitä,että myös terveys ja koulutus ovat hyvällä tasolla. Sen vuoksi kehityskeskustelua on laajennettu indeksin ja raporttien avulla.

Tiettyjä asioita on vaikea mitata

Tämän kirjan johtopäätökset perustuvat mitattaviin osa-alueisiin, joita ovat esimerkiksi keskimääräinen elinikä, tulotaso ja koulunkäynti. Muita tekijöitä, jotka myös ovat tärkeitä hyvän elämän edellytyksiä, on vaikeampi mitata. Tällaisia ovat muun muassa valinnanvapaus, demokratia, vapaus ja ihmisoikeudet. On esimerkiksi vaikea osoittaa yksiselitteisesti tilastojen avulla, että maan demokratisoituminen johtaa aina parempaan kehitykseen. Inhimillisen kehityksen edistysaskelia ja takaiskuja on koettu niin demokraattisissa maissa kuin diktatuureissakin.

Ihmisoikeudet, demokratia, kulttuurillinen vapaus ja yksilönvapaus ovat itsessään ehdottoman tärkeitä tavoitteita. Niitä tarvitaan, jotta ihmiset voisivat elää elämäänsä haluamallaan tavalla. Näin on huolimatta siitä, voidaanko niiden osoittaa johtavan myös taloudelliseen kehitykseen.

Vääryydet jarruttavat kehitystä

Viime aikoina sosiaalisen ja taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden on todettu jarruttavan merkittävästi inhimillistä kehitystä, ja tutkimusten mukaan kaikki – niin rikkaat kuin köyhätkin – hyötyvät tasa-arvon parantumisesta. Gini-kertoimella mitataan tulojen jakautumista, ja sen avulla on osoitettu, että suuret sosiaaliset erot lisäävät yhteiskunnassa usein myös väkivaltaa. Tähän on päädytty myös muissa tutkimuksissa, mutta yhteyttä ei aina voida osoittaa yksiselitteisesti.

Aikaisemmin saatavilla ei ole ollut tilastoja, jotka osoittaisivat varallisuuden ja palvelujen jakautumisen eri maissa. Varallisuuden lisääntyessä yhä useammassa tutkimuksessa on kuitenkin pantu merkille ongelmia, joita epätasa-arvo tuo tullessaan. Viime vuosina inhimillisen kehityksen raporteissa on otettu käyttöön uusia inhimillistä kehitystä mittaavia indeksejä, joissa tarkastellaan myös eroja ja epätasa-arvoa (sukupuolten välisen epätasa-arvon indeksi GII ja epätasa-arvoon suhteutettu inhimillisen kehityksen indeksi IHDI). Indeksien mukaan Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista.

Muutama vuosi sitten brittiläiset tutkijat osoittivat, että myös rikkaat kärsivät liian suurista eroista. Tutkimus perustui 21 maasta kerättyihin tilastoihin. Tutkimustuloksia esitellään Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin huomiota herättäneessä kirjassa ”Tasa-arvo ja hyvinvointi”, jonka mukaan epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa myös rikkaat voivat huonommin ja kuolevat aikaisemmin kuin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa.

UNDP Maailmalla

Olet sivulla UNDP Suomi Edustustoimisto
Siirry sivulle UNDP Global