6 Globaalin kumppanuuden luominen kehitykselle

Kuinka pitkälle olemme päässeet?

Virallinen kehitysapu (ODA) laski toista vuotta peräkkäin ja väheni neljä prosenttia vuonna 2012  – 134 miljardista dollarista (vuonna 2011) 125,9 miljardiin dollariin (noin 97 miljardia euroa vuonna 2012). Pääsyynä kehitysavun vähenemiseen ovat talouskriisistä johtuvat säästötoimet monissa Euroopan Unionin jäsenmaissa.

Vain viisi maata on yltänyt tavoitteeseen käyttää vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kehitysapuun: Tanska, Luxemburg, Alankomaat, Norja ja Ruotsi. Lisäksi Australia, Itävalta, Islanti, Iso-Britannia Uusi-Seelanti, Etelä-Korea ja Sveitsi lisäsivät kehitysapunsa määrää. Suomen kehitysavun taso oli 0,53 prosenttia bruttokansantulosta vuonna 2012 ja avun määrä väheni 0,4 prosenttia vuodesta 2011 vuoteen 2012 (lähde: OECD/DAC).

Avun väheneminen vaikutti vähiten kehittyneisiin maihin kaikkein eniten. Vuonna 2011 vähiten kehittyneille maille (LDCs) annettu apu jäi keskimäärin 0,10 prosenttiin avunantajamaan bruttokansantulosta, vaikka asetettu tavoite on 0,15 - 0,20 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Kahdenvälinen kehitysapu (eli eri maiden hallitusten välinen kehitysapu) maailman 49 vähiten kehittyneelle maalle väheni 12,8 prosenttia, eli noin 26 miljardiin dollariin vuonna 2012. Saharan eteläpuoleisen Afrikan osuus kahdenvälisestä kehitysavusta laski ensi kertaa sitten vuoden 2007 -- 7,9 prosentilla 26,2 miljardiin dollariin vuonna 2012.

Kehittyvien maiden velkataakka on sitä vastoin pienentynyt ja niiden osuus  maailmankaupasta on kasvanut. Myös teknologian ja välttämättömien lääkkeiden saatavuus on parantunut. YK:n uuden raportin mukaan avunantajamaiden on kuitenkin täytettävä lupauksensa kehitysavun lisäämisestä sekä markkinoiden avaamisesta vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi määräaikaan, eli vuoteen 2015 mennessä.

YK:n vuosituhattavoitteisiin keskittyvän työryhmän raportissa: The MDG Gap Task Force Report 2013: “The Global Partnership for Development: The Challenge We Face” keskitytään kahdeksanteen vuosituhattavoitteeseen, eli globaalin kumppanuuden luomiseen kehitykselle.

“Kuva on sekalainen,” YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon sanoi. ”Pystymme parempaan. Paras tapa valmistautua vuoden 2015 jälkeiseen aikakauteen on näyttää, että kun kansainvälinen yhteisö sitoutuu globaaliin kumppanuuteen se tarkoittaa sitä. Ja ohjata resursseja sinne, missä niitä tarvitaan eniten.”

Vahvistaakseen globaalia kumppanuutta – joka koskee YK:n jäsenvaltioita, kansainvälisiä järjestöjä, kansalaisyhteiskuntaa, yksityissektoria sekä muita sidosryhmiä – raportti suosittelee muun muassa:

  • veronkierron lopettamista,
  • teollisuusturvallisuuden parantamista,
  • velkakäsittelyn parantamista, sekä
  • rahoitusalan säätelyn ja maailmankaupan kehittämistä.

Raportin mukaan kaikkien osapuolten on myös samaan aikaan elettävä jo tehtyjen lupaustensa mukaan – ja täytettävä vuosituhattavoitteista tehdyt sitoumukset. Toisin sanoen, kahdeksannen tavoitteen toteuttaminen on edellytyksenä kaikkien vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle määräaikaan, eli vuoteen 2015 mennessä.


Lähde: YK:n vuosituhattavoitteiden seurantaraportti 2013

Virallinen kehitysapu (ODA) avunantajamaista, 2000-2012 (miljardia Yhdysvaltain dollaria, nykyhintoina)

 

 

 

 

 

1.68 vuotta
jäljellä
vuoteen 2015

1990 2015
Viimeisimmät raportit vuosituhattavoitteista
The MDG Gap Task Force Report 2013

Raportissa keskitytään kahdeksanteen vuosituhattavoitteeseen, eli globaalin kumppanuuden luomiseen kehitykselle –  toisin sanoen saavutuksiin kehitysapumäärärahojen, kaupan, velkahelpotusten, sekä lääkkeiden ja teknologian saatavuuden saralla. Edellytyksenä kaikkien vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle määräaikaan, eli vuoteen 2015 mennessä, on tämän kahdeksannen tavoitteen toteuttaminen.

YK:n vuosituhattavoitteiden seurantaraportti 2013

Suuria edistysaskelia ja enemmän saavutettavissa olevia tavoitteita
Maailmassa on nyt 700 miljoonaa äärimmäisessä köyhyydessä elävää ihmistä vähemmän kuin vuonna 1990, väestönkasvusta huolimatta. Samaan aikaan puhtaan veden saatavuus on parantunut ja yhtä monet tytöt kuin pojat aloittavat peruskoulun. YK:n vuosituhattavoitteiden seurantaraportti on vuosittainen arvio maailmanlaajuisesta ja alueellisesta kehityksestä kohti kahdeksaa kansainvälisesti hyväksyttyä tavoitetta.

Näytä lisää raportteja
Osatavoitteet
  1. Kehittää edelleen avointa, sääntöperustaista, ennakoitavissa olevaa syrjimätöntä kauppa- ja rahoitusjärjestelmää
    • Kehitysmaat pääsevät entistä paremmin kehittyneiden maiden markkinoille
    • Vähinten kehittyneet maat hyötyvät eniten tullimaksujen hinnanalennuksista, erityisesti koskien maataloustuotteita
  2. Käsitellä vähiten kehittyneiden maiden erityistarpeita
    • Virallisen kehitysavun (ODA) nettomäärä yhteensä ja prosentteina vähiten kehittyneille maille, prosentteina OECD/DAC avunantajamaiden bruttokansantulosta
    • Osuus OECD/DAC avunantajamaiden kahdenvälisestä kehitysavusta, joka kohdistetaaan sosiaalipalveluihin (peruspalvelut: peruskoulutus, perusterveydenhuolto, ravinto, puhdas vesi ja sanitaatio)
    • OECD/DAC avunantajamaiden kahdenvälisen sitomattoman kehitysavun osuus
    • Markkinoille pääsy
    • Velanhoitokyky
  3. Käsitellä kehittyvien sisämaavaltioiden ja kehittyvien pienten saarivaltioiden erityistarpeita
    • Vastaanotetun virallisen kehitysavun (ODA) määrä kehittyville sisämaavaltioille osuutena niiden bruttokansantulosta
    • Vastaanotetun virallisen kehitysavun (ODA) määrä kehittyville pienille saarivaltioille osuutena niiden bruttokansantulosta
    • OECD/DAC avunantajamaiden kahdenvälisen sitomattoman kehitysavun osuus
    • Markkinoille pääsy
    • Velanhoitokyky
  4. Käsitellä kattavasti kehitysmaiden velkaongelmia
    • Niiden maiden määrä, jotka ovat saavuttaneet HIPC-päätöspisteensä ja niiden määrä, jotka ovat saavuttaneet HIPC-loppupisteensä (kumulatiivinen)
    • HIPC -ja MDRI -aloitteiden alla tehdyt velkahelpotukset
    • Osuus maan tavaroiden ja palveluiden viennistä, joka käytetään velanmaksuun (prosenttiosuus vientituloista)
  5. Turvata välttämättömien lääkkeiden saatavuus kehitysmaissa yhteistyössä lääkeyhtiöiden kanssa
    • Osuus väestöstä, jolla on saatavilla kohtuuhintaisia välttämättämiä lääkkeitä kestävällä tavalla
  6. Uuden teknologian ja erityisesti informaatio- ja viestintäteknologian hyötyjen saattaminen kehitysmaiden käyttöön yhdessä yksityisen sektorin kanssa
    • Puhelinlinjojen ja matkapuhelinliittymien määrä 100 asukasta kohden
    • Internetin käyttäjät 100 asukasta kohden