Aralin aroilla tieto tuberkuloosista pyöräillään perille vapaaehtoisvoimin

Kuva: Arislan Kannazarov

Karakalpakstan, Uzbekistan - Koulukirjoissani Aral-järvi lainehti vielä maailman neljänneksi suurimpana järvenä ja entisen Neuvostoliiton hulppeana kalavarantona. Nyt tästä on jäljellä enää muisto, kun puoliksi Kazakstaniin ja puoliksi Uzbekistaniin kuuluvan suolajärven pinta-alasta on haihtunut ilmaan yhdeksänkymmentä prosenttia.

Pahiten kuivuudesta on kärsinyt Karakalpakstanin autonominen alue Amudarya-joen alajuoksulla. Kolmasosa alueen väestöstä elää alle köyhyysrajan ja se on Uzbekistanin köyhin. Karuuntuneella arolla moni kamppailee elantonsa kanssa, sillä järven haihtuminen on hiljalleen kuihdutanut kaksi tärkeintä elinkeinoa, maanviljelyksen ja kalastuksen.  Olen seurannut puolitoista vuotta lähietäisyydeltä yhtä maailman suurinta ekologisista katastrofia ja oppinut kunnioittamaan puhtaan veden arvoa.

Veden loppumisen seuraukset ovat olleet arvaamattomat. Satojatuhansia hehtaareja kuivunutta ja viljelykelvotonta järvenpohjaa aiheuttaa hiekkamyrskyjä. Ilmasto-olosuhteet muuttuvat radikaalisti; kesällä lämpötila voi nousta +50 asteeseen, talvella laskea -30 asteeseen. Kuivuneiden puuvillapeltojen hyönteismyrkkyjäänteet pöllyävät tuulessa ja kulkeutuvat hengitysteihin. Hengityselinsairaudet alueella ovat lisääntyneet merkittävästi, pahimpana tuberkuloosi ja sen lääkeressistentti muoto.

Katastrofin ympärille on perustettu viiden YK-järjestön yhteisprojekti, jossa työskentelin vapaaehtoisten koordinaattorina. Yhdessä paikallisen terveysministeriön, Maailman terveysjärjestön (WHO) ja YK:n kehitysohjelman (UNDP) kanssa koulutimme paikallisia vapaaehtoisia hyvän terveyden lähettiläiksi. Kerromme tuberkuloosin tartuntatavoista ja sen oireista ja lääkinnästä sekä rohkaisemme potilaita käymään läpi pitkän antibioottihoidon, joka voi kestää yli vuoden, ja on sivuvaikutuksiltaan tuskallinen. Usein hoito myös keskeyttää potilaan työssäkäynnin, millä voi vaikuttaa koko perheen talouteen.

Tuberkuloosi-koulutuksia on pidetty sekä Karakalpakstanin syrjäisten seutujen väestölle että sen keskuksen, Nukusin koulutuslaitoksien ammattiopiskelijoille. Aloitan koulutuksen usein tarinalla ukistani, joka kuoli 70 vuotta sitten tuberkuloosiin Suomessa. Suomi oli tuolloin selviytymässä omasta katastrofistaan, sodasta, eikä lääkitystä tautiin ollut saatavilla. Isoäitini kertoi paljon tarinoita edesmenneestä aviomiehestään ja kivuliaasta taudista, joka aiheutti suuresti surua ja pelkoa ihmisissä.

Aralilla tuberkuloosin ympärillä velloo edelleen pelko varmasta kuolemasta, mikä vaikuttaa osaltaan hoitoon hakeutumiseen. Kun kerron, että Suomessa olemme pystyneet vuosien kuluessa selättämään tuberkuloosin, antaa se ihmisille toivoa ja motivoi toimimaan. Nykylääketieteen keinoin sairaus on useimmiten hoidettavissa, jos hoitoon hakeutuu ajoissa, eikä sitä lopeta kesken.

Kampanjoimme Aral-järven alueen kuivimmilla ja syrjäisimmillä seuduilla myönteisen ihmapiirin, toivon ja tiedon sanansaattajina. Tiedonkulkua hidastavat pitkät välimatkat, sillä pienet maaseutukylät voivat olla useiden satojen kilometrien päässä toisistaan ja tiet ovat heikossa kunnossa. Kuluneen vuoden aikana lähes kaksituhatta ihmistä on lähtenyt mukaan kampanjaan ja ilmottautunut vapaaehtoiseksi. Suurin osa heistä naisia. Tämä on tuonut erittäin myönteisiä tuloksia, sillä naisia kuunnellaan, kun perheen asioista päätetään. Kampanja on tavoittanut nyt jo yli 30 000 kotitaloutta ja lähes neljännesmiljoona ihmistä.

Vapaaehtoisten työ on korvaamatonta, mutta kampanjan taholta olemme antaneet 110 polkupyörää kiitokseksi ja kannustukseksi aktiivisimmille vapaaehtoisille ja syrjäseuduilla toimiville sairaanhoitajille. Vaaleanpunaiset pyörät on annettu niiden käyttöön, jotka maaseudun pitkistä välimatkoista huolimatta jaksavat kulkea talosta taloon kertomassa mahdollisuudesta parantua ja suojautua tuberkuloosilta. Taudin ennaltaehkäisy on aina parempi vaihtoehto kuin sen hoito. Siksi vapaaehtoiset kertovat myös terveelle väestölle kuinka bakteerin leviämistä voi ehkäistä.

Polkupyörä on pieni korvaus siitä työstä, jota vapaaehtoiset ovat tehneet tuberkuloosin ehkäisemiseksi, mutta sen symbolinen arvo on sitäkin suurempi. Vapaaehtoiset saavat tunnustuksen humanitaarisesta työstään oman yhteisönsä edessä, ja rohkaisevat siten muitakin vastaavaan työhön.

Projektin toinen puolisko tukee heikoimman väestönosan toimeentuloa luomalla uusia, vaihtoehtoisia elinkeinoja järven mukana kuihtuneiden tilalle. Hanke myös turvaa välttämättömien tarpeiden kuten veden ja lämmön saannin alueilla, jotka ovat kärsineet katastrofista eniten. Alueelle on muun muassa perustettu pienompelimoita ja leipomoita, tuotu mehiläisyhteiskuntia hunajan tuotantoon sekä kunnostettu veden- ja  lämmönjakelua kouluissa. Aral-järven projekti on jatkunut vuodesta 2012 ja saanut jatkorahoitusta vuoden 2015 loppuun saakka.

Karakalpakstanin vapaaehtoiset "Community Health Volunteers of Karakalpakstan" palkittiin syyskuun 25. päivä New Yorkin YK:n päämajassa "Peoples' Voices Award"- palkinnolla heidän pitkäjänteisestä työstään YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi.

UNDP Maailmalla

Olet sivulla UNDP Suomi Edustustoimisto
Siirry sivulle UNDP Global