Nigerissä ilmastotyö ja ruokaturva kulkevat käsi kädessä

Kuva: UNDP

Kaksi kolmannesta Nigerin pinta-alasta on aavikkoa, ja maa kärsii toistuvasti armottomasta ruokapulasta, jota ilmastonmuutoksesta aiheutuvat kuivat kaudet pahentavat entisestään. Abdou Diorilla, maanviljelijällä Soudouren kylästä, ei kaukana maan pääkaupungista Niameysta, ei ollut muita vaihtoehtoja kuin aloittaa tilapäistöiden teko huonojen satokausien takia.

Tänä päivänä Dior on kuitenkin tyytyväinen YK:n kehitysohjelma UNDP:n ja Kanadan yhteisesti rahoittamaan kansalliseen sopeuttamishankkeen (National Programme for Adaptation, NAPA) jäsen. Hanke tukee paikallisia viljelijöitä ottamaan käyttöön uusia, jalostettuja siemeniä.  

“Alussa meidät nähtiin koekaniineina”, Abdou sanoo. ”Kukaan ei halunnut olla missään tekemisissä tuotteiden kanssa, joita he eivät tunteneet. Me olimme itse myös epäileväisiä, mutta jalostettujen siementen tuottamien satojen hyödyt ovat osoittautuneet paljon suuremmiksi kuin perinteisten siementen. Erityisesti tällaisessa maassa kuin Nigerissä, jossa vesisateet ovat erittäin epäsäännöllisiä. Nykyään jopa ne viljelijät, jotka olivat alussa vastahakoisia, käyttävät jalostettuja siemeniä.”

Siemenet on jalostettu kolmesta eniten Nigerissä käytetystä viljasta – hirssistä, lehmänpavusta ja durratista yhteistyössä kansallisen maataloustutkimuskeskuksen (INRAN) kanssa. Siemenet kestävät paremmin kuivia olosuhteita ja satoa on mahdollista kerätä useampia kertoja satokauden aikana.

Hanke aloitettiin ensin muutaman maanviljelijän kanssa, jotka kylvivät jalostettuja siemeniä. Näin muutkin viljelijät pääsivät todistamaan uusien siementen tuomia etuja.

“Satokausi ei kestä kahta kuukautta pidempään”, INRAN:in asiantuntija Maïdagi Mamane selittää ja lisää, että jalostetut siemenet tuottavat suuremman sadon kuin perinteiset siemenet. ”Kylvämällä jalostettuja siemeniä, maanviljelijät saavat kerättyä viljaa hehtaarin kokoiselta alueelta 700-800 kiloa, kun perinteisten siementen tuottama sato on 300-400 kiloa.”

Djibo Sounna, siementen jalostaja Badokon kylästä yhtyy INRAN:in asiantuntijan mielipiteeseen: ”Korjaan jo satoa, mutta naapurini, jotka käyttävät perinteisiä siemeniä, odottavat edelleen. Yksi suurimmista eroista on sadon tuottavuus. Satoni ovat kolminkertaisia verrattuna naapureideni peltoon, joka on pinta-alaltaan minun peltoni kokoinen.” Investoimalla 120 euroa hehtaaria kohden, maanviljelijä voi ansaita noin 600 euroa.

Pääkohdat

  • Hankkeen ensisijainen tavoite on vahvistaa maatalous- ja vedentuotannon kykyä vastata ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.
  • 25 000 maanviljelijää, jotka käyttävät jalostettuja siemeniä, keräävät kaksin- tai kolminkertaisia satoja verrattuna viljelijöihin, jotka käyttävät perinteisiä siemeniä.
  • Tehostuneen sadonkerjuun myötä monien maanviljelijöiden ei tarvitse enää lähteä kylästä työn perässä.
  • Hanke luo toimeentulomahdollisuuksia myös maaseutualueen naisille.

Hankkeen ensimmäisen vaiheen aikana vuosien 2010 ja 2013 välillä, NAPA odotti vain 50 maanviljelijän käyttävän jalostettuja siemeniä, mutta lopulta lähes 10 000 viljelijää sitoutui kokeiluun.

Vuonna 2015 25 000 uutta viljelijää, joista yli 7 500 on naisia, käytti jalostettuja siemeniä. ”Perinteisillä siemenillä satoni tuotti hädin tuskin riittävästi perheeni ruokkimiseksi kolmeksi tai neljäksi kuukaudeksi. Tämän vuoksi jouduin lähtemään työskentelemään muualle toimeentulon takaamiseksi. Nyt olen erittäin tyytyväinen siihen, mitä viljelen, sillä kykenen näin elättämään perheeni ilman, että joudun lähtemään pois kylästäni”, Djibo kertoo.

Miesten lähtiessä usein kylistä kaupunkeihin toimeentulon hankkimiseksi, maaseudulla asuvat naiset kärsivät eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Ratkaisuna tähän hanke on perustanut naisten työllisyysmahdollisuuksia parantavia hankkeita, kuten puutarhakasviviljelyä, ompelua ja lampaiden lihottamista.  

“60 eurolla ostettu lammas voidaan lihotettuna myydä eteenpäin jopa 150 eurolla”, sanoo Garba Aboubacary, hankkeen työntekijä NAPA:n toimistolta Roumbousta.

Hankkeeseen osallistuvissa kohdeyhteisöissä jokaiselle heikossa asemassa olleelle naiselle on annettu kaksi lammasta. Sen jälkeen kun naiset ovat vahvistaneet karjaansa, he myyvät lampaat ja hyödyntävät voitot muihin tuloja tuottavaan toimintaan, kuten esimerkiksi pienimuotoisen kaupan perustamiseen.

Hanke on myös yhdistysten ja osuuskuntien kautta vahvistanut naisten hallinnollista asemaa mahdollistaen näin naisten yrittäjyyden. ”Kuulun naisten ryhmään, jonka jäsenet harjoittelevat ompelua ja värjäämistä”, sanoo Hadizatou Ebiliki Aderbissanetin kylästä. ”Kuten näet, olen vammautunut, mutta olen täysin itsenäinen ompelutyöni ansiosta. Minun ei tarvitse enää odottaa mieheni apua.”