Inhimillisen kehityksen raportti 2011: Kestävyys ja tasavertaisuus – Parempi tulevaisuus kaikille

02 marras 2011

image

Kööpenhamina, 2 marraskuuta 2011 - Kesäkuussa 2012 maailman johtajat kokoontuvat Rio de Janeiroon tavoittelemaan uutta yhteisymmärrystä maailmanlaajuisista toimista, joilla jatkossa turvaamme planeettamme tulevaisuuden sekä tulevien sukupolvien oikeuden elää terve ja hyvä elämä. Tämä on vuosisatamme suuri kehityshaaste.

Vuoden 2011 Inhimillisen kehityksen raportti tarjoaa merkittäviä uusia näkökulmia tätä haastetta koskevaan maailmanlaajuiseen vuoropuheluun ja osoittaa, että kestävä kehitys liittyy saumattomasti tasavertaisuuden peruskysymyksiin – kysymyksiin tasapuolisuudesta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja suuremmasta mahdollisuudesta elämisen laadun parantamiseen.

Maailman köyhimmissä maissa saavutettu kehitys uhkaa pysähtyä, ellei jopa kääntyä vuosisadan puoliväliin mennessä, ellemme tee rohkeita avauksia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, tulevien ympäristötuhojen estämiseksi, ja epätasa-arvoisuuden vähentämiseksi valtioiden sisällä ja keskuudessa, raportissa ennustetaan.
 
Vuoden 2011 raportti Kestävyys ja tasavertaisuus: Parempi tulevaisuus kaikille esittää että kestävä kehitys saavutetaan oikeudenmukaisimmin ja tehokkaimmin puuttumalla terveyteen, koulutukseen, tuloihin ja sukupuolten välisiin eroavaisuuksiin yhdessä, samalla tiedostaen maailmanlaajuisen toiminnan tarpeen energian tuotantoon ja ekosysteemien suojeluun liittyen.

”Kestävä kehitys ei ole yksinomaan tai edes ensisijaisesti ympäristökysymys, kuten raportissa vakuuttavasti esitetään”, Helen Clark toteaa esipuheessa. ”Kyse on perimmiltään siitä kuinka päätämme elää elämäämme, kun tiedostamme, että kaikki toimemme vaikuttavat sekä nyt eläviin seitsemään miljardiin ihmiseen että vuosisatojen ajan seuraaviin sukupolviin.”

UNDP on teettänyt toimetuksellisesti itsenäistä Inhimillisen kehityksen raporttia vuosittain aina vuodesta 1990 lähtien, jolloin Inhimillisen kehityksen indeksi (Human Development Index HDI) haastoi ensimmäistä kertaa puhtaasti taloudelliset mittaukset kansallisista saavutuksista ja vaati johdonmukaista maailmalaajuista yleisen elintason seurantaa. HDI mittaa maan keskivertosaavutuksia kolmella inhimillisen kehityksen perusulottuvuudella. Ne ovat pitkä ja terve elämä, koulutus sekä riittävä elintaso.

Vuosien 1970 ja 2010 välillä maat jotka kuuluivat alhaisimpaan 25 prosenttiin HDI vertailussa paransivat yleistä HDI-saavutustaan merkittävästi 82 prosentilla, kaksi kertaa maailmanlaajuisen keskiarvon verran. Jos viimeisen 40 vuoden kehitystahti jatkuu samanlaisena seuraavat 40 vuotta, suurin osa maista saavuttaisi saman tai paremman HDI-tason vuoteen 2050 mennessä kuin ne ainoat 25 prosenttia, jotka ovat HDI-tilastoiden kärjessä tänä päivänä — poikkeuksellinen saavutus inhimillisessä kehityksessä alle vuosisadassa. Kuitenkin ympäristöuhkien kasvaessa nämä positiiviset suuntaukset voivat pysähtyä äkillisesti vuosisadan puoliväliin mennessä ja köyhimmissä maissa elävät ihmiset ovat epäsuhtaisesti vaarassa kärsiä ilmastoon liittyvistä riskeistä, kuten kuivuudesta ja tulvista sekä ilman ja veden saasteista.

Kestävyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus

Inhimillisen kehityksen saralla viime vuosina tehdyistä saavutuksista huolimatta, tulonjako on huonontunut, sukupuolten välisessä tasa-arvossa on edelleen kuilu, ja kiihtyvä ympäristön tuhoutuminen laskee ”kaksinkertaisen osattomuuden taakan” kaikkein köyhimpien talouksien harteille, raportissa sanotaan. Puolet aliravitsemuksesta johtuu maailmanlaajuisesti ympäristötekijöistä, kuten veden saasteista ja kuivuudesta johtuvasta niukkuudesta, pahentaen köyhtymisen ja ekologisten tuhojen noidankehää.

Elintason nousun ei tarvitse perustua fossiilisten polttoaineiden käytölle, eikä prosessin tarvitse seurata nykyisten rikkaimpien maiden esimerkkiä, raportti toteaa, esittäen todisteita siitä, että vaikka hiilidioksidipäästöt on viime vuosikymmeninä liitetty läheisesti kansallisen tulotason nousuun, fossiilisten polttoaineiden kulutus ei korreloi muiden inhimillisen kehityksen mittareiden, kuten eliniän odotuksen tai koulutuksen kanssa. Itse asiassa, monet edistykselliset teolliset maat ovat pienentäneet hiilijalanjälkiään säilyttäen kasvun.

”Fossiilisten polttoaineiden käytön siivittämä kasvu ei ole välttämätön edellytys paremman elämän saavuttamiselle sen laajassa, inhimillistä kehitystä korostavassa muodossa”, Helen Clark sanoi julkaisutilaisuudessa Kööpenhaminassa. ”Investoinnit, jotka kohentavat tasavertaisuutta esimerkiksi parantamalla uusiutuvan energian, puhtaan veden ja toimivan sanitaation sekä lisääntymisterveyden hoidon saatavuutta voivat edistää sekä kestävää että inhimillistä kehitystä.”

Raportissa vaaditaan energiapalveluita niille 1,5 miljoonalle ihmiselle, jotka elävät ilman sähköä — ja kerrotaan, että tämä voidaan tehdä sekä edullisesti että kestävästi, nostamatta hiilidioksidipäästöjä merkittävästi. Tämä uusi YK:n tukema maailmanlaajuinen aloite ”Universal Energy Access Initiative” voitaisiin saavuttaa sijoittamalla siihen noin kahdeksasosa fossiilisiin polttoaineisiin käytetyistä tukiaisista, joita myönnettiin arviolta 312 miljardin dollarin edestä vuonna 2009 raportin mukaan.

Raportissa ehdotetaan kansainvälisen valuutansiirtoveron tai laajemman rahoitustapahtumien verotuksen käyttöä ilmastonmuutosta ja äärimmäistä köyhyyttä vastaan käytävän taistelun kustantamiseksi. Raportissa arviodaan, että hyvin matala 0,005 prosentin valuuttakaupan verotus voisi tuottaa noin 40 miljardia dollaria vuosittain, lisäten merkittävästi kehitysapua köyhille maille, aina 130 miljardiin dollariin vuonna 2010 asti, aikana jona kehitysrahoitus on jäämässä jälkeen aiemmin annetuista sitoumuksista maailmanlaajuisesta talouskriisistä johtuen.

“Vero antaisi globalisaatiosta eniten hyötyville mahdollisuuden auttaa niitä, jotka hyötyvät siitä vähiten”, raportti väittää, arvioiden että ainoastaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoittamiseksi tarvitaan noin 105 miljardia dollaria vuosittain, erityisesti Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Raportissa tutkitaan sosiaalisia tekijöitä, joita ei aina liitetä ympäristön kestävään kehitykseen:

  • Lisääntymisoikeuksien sekä terveydenhuollon laajentaminen ja ehkäisyvälineiden saatavuuden lisääminen avaisi uuden mahdollisuuden sukupuolten välisen eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämisen vastaisessa taistelussa. Lisääntymisoikeudet voivat vähentää ympäristöön kohdistuvaa painetta hidastaen edelleen väestönkasvua tilanteessa, jossa maailman väestön ennustetaan nousevan nykyisestä 7 miljardista 9,3 miljardiin seuraavan 40 vuoden aikana.
  • Raportissa esitetään, etta virallinen avoimuus sekä riippumattomien tahojen suorittama arviointi — sisältäen uutismedian, kansalaisyhteiskunnan ja oikeusistuimet — ovat elintärkeitä kansalaisten sitouttamisessa ympäristöpoliittiseen päätöksentekoon. Vaikka ympäristönsuojelua taataan noin 120 kansallisissa perustuslaissa, monissa maissa näitä säännöksiä laitetaan vieläkin täytäntöön hyvin harvoin.
  • Kestävän kehityksen hyväksi tarvitaan rohkeita maailmanlaajuisia avauksia, mutta köyhien yhteisöjen tukemiseen tarkoitetut paikalliset aloitteet voivat olla sekä erittäin kustannustehokkaita että ympäristöystävällisiä. Intian maaseudun työllisyyttä turvaamaan tehty laki (India’s Rural Employment Guarantee Act) maksoi noin 0,5 prosenttia sen bruttokansantuotteesta vuonna 2009 ja siitä hyötyi 45 miljoonaa kotitaloutta — eli yksi kymmenesosa työvoimasta. Brasilian Bolsa Familia - ja Meksikon Opportunidades -ohjelmat maksoivat noin 0,4 prosenttia bruttokansatuotteesta ja tarjoavat turvaverkkoja noin viidesosalle maiden väestöistä.

Kirjoittajat ennustavat että kontrolloimaton ympäristön heikkeneminen – Saharan eteläpuoleisen Afrikan kuivuudesta merenpinnan noususta johtuvaan soistumiseen alavissa maissa, kuten Bangladeshissa – voisi johtaa ruuan hintojen nousuun jopa 50 prosentilla sekä kumota pyrkimykset laajentaa veden, sanitaation ja energian saatavuutta miljardien ihmisten kohdalla, erityisesti Etelä-Aasiassa sekä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa.

”Ympäristöhaastetta” kuvaavassa skenaariossa, jossa huomioidaan ilmaston lämpenemisen kielteiset vaikutukset ruuan tuotantoon ja saastumiseen – keskimääräinen HDI olisi vuoteen 2050 mennessä 12 prosenttia matalammalla Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, raportti arvioi. Vielä kriittisemmässä ”ympäristötuhoa” kuvaavassa skenaariossa – jonka oletetaan aikaansaavan laajaa metsäkatoa, luonnon monimuotoisuuden dramaattista laskua sekä äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymistä – maailmanlaajuinen HDI laskisi noin 15 prosenttia sen oletetusta perusarvosta vuodelle 2050, ja köyhimmät alueet kokisivat syvimmät tappiot.

Ympäristön heikkeneminen voisi tuhota vuosikymmeniä jatkuneet pyrkimykset parantaa veden, sanitaation ja sähkön saatavuutta maailman köyhimpien yhteisöjen parissa: ”Nämä absoluuttiset puutteet, jotka ovat tärkeitä jo sinänsä, ovat myös suuria ihmisoikeusloukkauksia”, kirjoittajat sanovat.

Inhimillisen kehityksen indeksistä (HDI): HDI on julkaistu vuosittain aina vuodesta 1990 ja ensimmäisestä Inhimillisen kehityksen raportista lähtien, jolloin indeksi haastoi ensimmäistä kertaa puhtaasti taloudelliset, bruttokansantuotteen kaltaiset, mittaukset kansallisesta kehityksestä. HDI sijoitukset lasketaan vuosittain käyttäen uusimpia kansainvälisesti vertailukelpoisia tietoja terveydestä, koulutuksesta ja tuloista. Epätasa-arvoon suhteutettu HDI (IHDI), sukupuolten välisen epätasa-arvon indeksi (GII) ja moniulotteinen köyhyysindeksi (MPI) esiteltiin viime vuoden Inhimillisen kehityksen raportissa. Nämä täydentävät alkuperäistä HDI:ta, joka ei kansallisista keskiarvoista koostuvana mittarina heijasta maiden sisäisiä eroja. Tietojen saatavuuden rajoituksista johtuen nämä yhdistelmäindeksit eivät mittaa eräitä muita tekijöitä, joita pidetään keskeisinä inhimillisen kehityksen osatekijöinä, kuten kansalaistoimintaa, ympäristön kestävää kehitystä tai koulutuksen tai terveydenhuollon laatua.

Raportista: Vuosittain julkaistava Inhimillisen kehityksen raportti on toimituksellisesti itsenäinen YK:n kehitysohjelma UNDP:n toimeksiantama kustanne. Vuoden 2011 raportti julkaistiin maailmanlaajuisesti tänään Kööpenhaminassa. Suomessa raportti julkistetaan torstaina 3. marraskuuta 2011 yhteistyössä Ulkoasiainministeriön kanssa. Tilaisuuden avaa osastopäällikkö Jorma Julin ministeriö kehityspoliittiselta osastolta. Raportin esittelee YK:n kehitysohjelma UNDP:n Ympäristö ja Energia -ryhmän johtaja Veerle Vandeweerd. Saadaksesi vuoden 2011 raportin kokonaisuudessaan kymmenellä kielellä, sekä muuta lähdemateriaalia sen indekseistä ja erityistä alueellista tietoa, vieraile osoitteessa: http://hdr.undp.org.

Inhimillisen kehityksen raportti 2011: Kestävyys ja tasavertaisuus – Parempi tulevaisuus kaikille

Useimmissa maissa elintaso on noussut ja inhimillisen kehityksen erot ovat kaventuneet viime vuosina. Vuoden 2011 Inhimillisen kehityksen raportti ennustaa kuitenkin myönteisen kehityksen muuttuvan, mikäli ympäristön tila edelleen heikkenee ja sosiaalinen epätasa-arvo lisääntyy. Raportissa keskitytään kestävän kehityksen sekä tasavertaisuuden peruskysymyksiin – tasapuolisuuteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja parempiin mahdollisuuksiin parantaa elämän laatua. Kestävyys ja tasavertaisuus: Parempi tulevaisuus kaikille -raportissa esitetään keinoja, joilla yksilöt, paikallisyhteisöt, valtiot sekä kansainvälinen yhteisö voivat edistää ympäristön kestävää kehitystä sekä tasavertaisuutta toisiaan tukevalla tavalla.

Lue lisää ja lataa raportti (suomeksi)