Naisten aseman parantaminen luonnonvarojen hallinnassa on avain pysyvään rauhaan sodan runtelemissa maissa

08 marras 2013

image


Varmistamalla, että naisilla on paremmat mahdollisuudet saada ja hallita luonnonvaroja – kuten vettä, metsiä ja mineraaleja – voidaan parantaa mahdollisuuksia saavuttaa pitkäaikainen rauha ja elpyminen sodan runtelemissa maissa, todetaan YK:n raportissa “Women and Natural Resources: Unlocking the Peacebuilding Potential”. Raportti julkaistiin keskiviikkona 6. marraskuuta 2013.

Konflikteista kärsivissä maissa naiset ovat yleensä ensisijaisesti vastuussa kotitalouksien sekä yhteisöjen vesi-, ruoka- ja energiatarpeiden täyttämisestä. Monet naiset ovat myös aktiivisia metsätaloudessa sekä pienkaivoksissa. Esimerkiksi Sierra Leonessa on arvioitu, että joillain alueilla jopa 90 prosenttia pienimuotoista louhintaa harjoittavista kullankaivajista on naisia. Niinpä naisilla on ratkaiseva rooli luonnonvarojen käytössä ja hallinnassa, raportissa todetaan.

Tästä huolimatta naisilta on edelleen suurilta osin evätty oikeus omistaa maata, tienata rahaa tai osallistua päätöksentekoon luonnonvarojen hallinnasta. Naiset eivät saa usein olla mukana neuvottelemassa, kuinka luonnonvarat olisi jaettava rauhansopimuksen teon jälkeen, mikä tarkoittaa sitä että naisten erityistarpeet otetaan huomioon vain harvoin. Raportissa viitataan esimerkiksi rauhansopimuksiin Itä-Timorissa ja Bougainvillessä, jotka eivät sisältäneet minkäänlaisia säännöksiä naisten oikeuksista maahan ja sen käyttöön. Tämä puolestaan teki naisten tilanteen vielä haavoittuvaisemmaksi, heikentäen lopulta elpymisprosessia.

”Käytännön tasolla naiset muodostavat luonnonvarojen hallinnoijien ja käyttäjien enemmistön rauhanrakennuksen puitteissa, mutta tämä vastuu kääntyy harvoin poliittiseksi tai taloudelliseksi vastuuksi. Tähän on saatava muutos”, YK:n ympäristöohjelma UNEP:in pääjohtaja Achim Steiner sanoi.

”Rauha ja kehitys voidaan saavuttaa vain kun sekä miehet että naiset hyötyvät luonnonvaroista oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla”, hän jatkoi.

On olemassa useita esimerkkejä siitä, että naisten tarpeita ei usein täytetä rauhanprosesseissa. Muun muassa jälleenrakennusohjelmissa on ollut usein tapana tukea perinteisiä miehisiä ammatteja sen sijaan, että tuettaisiin naisvaltaisempia ammatteja.

”Naiset kärsivät konflikteista monella tavalla. Heistä on usein tullut perheidensä sekä yhteisöjensä ainoita elättäjiä ja he ovat rauhan ja elpymisen toimijoita”, YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin pääjohtaja Phumzile Mlambo-Ngcuka sanoi ja jatkoi: ”Kestävä luonnonvarojen käyttö on kehityksen kulmakivi. Naisten täysipainoinen osallistuminen ja luonnonvarojen saanti ovat tärkeitä painopisteitä rauhanomaisen yhteiskunnan rakentamisessa.”

Raportin mukaan naisten tulisi saada enemmän vaikutusvaltaa luonnonvarojen käytön suhteen ja päätösvaltaa kehityksen mahdollistamiseksi konfliktien jälkeen. Naisilla on hyödyttämätöntä potentiaalia taloudellisen elpymisen moottoreina.

Raportti viittaa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n tutkimukseen, joka osoittaa että maatilojen tuotot voisivat lisääntyä 20-30 prosenttia, mikäli naismaanviljelijöille annettaisiin samat mahdollisuudet varallisuuteen ja rahoitukseen kun miehille. Konfliktista kärsivissä maissa, joissa naisten rooli maataloudessa on yleensä suurempi, tämä voisi lisätä maatalouden kokonaistuotantoa ja vahvistaa kriiseistä elpymistä sekä ruokaturvaa merkittävästi.

”Luonnovarat,  kuten mineraalivarat, voisivat tarjota merkittäviä ja pitkäaikaisia työpaikkoja  naisille konfliktialueilla”, UNDP:n kriisien ennaltaehkäisystä ja jälleenrakennuksesta vastaavan osaston johtaja Jordan Ryan sanoi.  ”Todellisuudessa naiset eivät kuitenkaan usein pysty hyödyntämään näitä mahdollisuuksia. On puututtava esteisiin, jotka rajoittavat naisia hyötymästä näistä varoista, kuten alhaiseen lukutaitoon, syrjäytymiseen ja liikkuvuuden rajoituksiin”, Ryan totesi.

Naiset kokevat konflikteista kärsivillä alueilla myös yleisesti fyysistä turvattomuutta suorittaessaan päivittäisiä luonnonvaroihin liittyviä tehtäviään. Esimerkiksi Darfurissa naiset ja tytöt ovat altistuneet raiskauksille, häirinnälle ja muulle väkivallalle kun he ovat poistuneet pakolaisleireiltä kerätäkseen perustarvikkeita kuten polttopuita ja vettä. Ympäristön heikkeneminen on pakottanut naisia matkustamaan yhä pidemmälle löytääkseen edes yhden puun  – 4,8 – 9,7 kilometriä tai enemmän, kolmesta viiteen kertaa viikossa – ja siis pahentanut riskejä entisestään.

Raportti kehottaa hallituksia ja kansainvälistä yhteisöä sijoittamaan naisten poliittiseen ja taloudelliseen sitouttamiseen luonnovarojen hallintaan ja lopettamaan syvään juurtuneen syrjinnän, jota naiset kohtaavat suhteessa luonnonvarojen saantiin, omistukseen ja niiden käyttöön kestävällä ja tuottavalla tavalla.

”Naiset ovat edelleen heikoilla ympäri maailmaa ja erityisesti maissa, jotka ovat kokeneet väkivaltaisen konfliktin”, Judy Cheng-Hopkins, YK:n apulaispääsihteeri rauhanrakentamisen tukitoimisto PBSO:sta, sanoi.

”Tämä tutkimus osoittaa, että vaikutukset perheisiin, yhteisöihin ja rauhaan ovat positiivisia ja merkittäviä, kun naisilla on paikka pöydässä ja heidän huolensa otetaan huomioon luonnonvarojen hallinnassa."

Raportin ovat kirjoittaneet yhteistyössä: YK:n kehitysohjelma UNDP, YK:n ympäristöohjelma UNEP, YK:n rauhanrakentamisen tukitoimisto PBSO ja YK:n tasa-arvojärjestö UN Women.

 

UNDP:n pääjohtaja Helen Clark naisten oikeuksista

Kuvia "UNite to end violence against women"-ottelusta