On aika keskittyä katastrofivalmiuteen

Kriiseihin reagoimisen sijaan tarvitaan enemmän ennakoivaa työtä

1.6.2016

Kuva: UNDP

YK:n kehitysohjelma UNDP:n pääjohtaja Helen Clark, Filippiinien valtionvarainministeri ja V20- ryhmän puheenjohtaja Cesar V. Purisima ja YK:n humanitaarisesta avusta vastaava apulaispääjohtaja Stephen O’Brien peräänkuuluttavat kansainvälisen yhteisön toimintatavan perusteellista muutosta nykyisen humanitaarisen kriisin lievittämiseksi ja tulevaisuuden kriisien välttämiseksi. Artikkeli on alunperin Thomson Reuters Foundationin julkaisema.

***

Maailman johtajat kokoontuivat viime viikolla Istanbulissa humanitaarisen avun huippukokoukseen. Kokous tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden muuttaa perusteellisesti sitä lähestymistapaa, jolla maailmanlaajuisiin haasteisin ja kriiseihin on tähän asti vastattu. Keskustelussa etsittiin keinoja, joilla humanitaarisen avun tarvetta voitaisiin vähentää pitkällä aikatähtäimellä. 

Viimeisten 20 vuoden aikana huomattava osa humanitaarisen avun tarpeesta on syntynyt hirmumyrskyjen, tulvien, kuivuuden, maanjäristyksien ja muiden luonnonmullistuksien myötä. Luonnonkatastrofit ovat johtaneet vuosittain keskimäärin 1,35 miljoonan ihmisen kuolemaan ja vaikuttaneet  noin 218 miljoonan elämään – useimmiten kehittyvissä maissa. Ihmishenkien menettämisen lisäksi luonnonkatastrofit ovat myös hidastaneet maiden sosioekonomista kehitystä ja aiheuttaneet näin arviolta 1 170 miljardin euron tappiot vuodesta 2005 lähtien. Kun tähän lisää konfliktien ja muiden kriisien vaikutukset, voidaan maailman sanoa kärsivän suurimmasta humanitaarisesta kriisistä sitten toisen maailmansodan.

Tällaisessa tilanteessa esiin nousee kaksi keskeistä asiaa, joiden avulla humanitaaristen hätätilanteiden äkillistä kasvua voidaan hallita.

Ensimmäinen seikka koskee lähtestymistavan muuttamista. Hallitusten, kansalaisyhteiskuntien ja kansainvälisten toimielinten tulisi rohkeasti ottaa oppia historiassa tehdyistä virheistä ja uudistaa perusteellisesti sitä lähestymistapaa, jolla maailmanlaajuisiin kriiseihin on tähän asti vastattu.

Sen sijaan, että toimitaan vasta kriisin sattuessa, työn tulisi olla luonteeltaan ennaltaehkäisevää ja kriisivalmiuden tulisi parantua. Valtiot ja kansainvälinen yhteisö tunnistavat usein kriisejä aiheuttavat taustasyyt ja monissa tapauksissa on myös selvää, kuinka niihin voidaan tarttua.

Kansainvälisellä yhteisöllä ei ole enää varaa jättää investoimatta kriisien ennaltaehkäisyyn ja ennakointivalmiuden tehostamiseen. Vuosien 1991 ja 2010 välillä alle 0,5 prosenttia vuosittaisista 117 miljardin euron varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoista on kohdistettu katastrofiriskien vähentämiseen, ja vain murto-osa tästä on kohdistettu ennakoivaan työhön, vaikka epäonnistumisen riski on suuri ja seuraamukset ovat hyvin tiedossa. 

Näitä summia voidaan verrata niihin noin 22 miljardiin euroon, jotka suunnataan katastrofiapuun sekä katastrofituhojen aiheuttamiin triljoonien eurojen tappioihin. Kun jokaisen kriisejä ennakoivaan työhön sijoitetun euron tiedetään pelastavan useita ihmishenkiä, ennakointiin sijoittamatta jättämistä voidaan verrata yhteisen vastuun välttelyyn. 

Toinen, vielä vakavampi huolenaihe on ilmastonmuutos. 2015 oli kaikkien aikojen lämpimin vuosi ja kaikki merkit viittaavat siihen, että vuosi 2016 tulee olemaan vielä edellistä lämpimämpi. Tutkimukset osoittavat, että noin 90 prosenttia luonnonkatastrofeista liittyy ilmastoon jollakin tavalla. Maailman ilmatieteen järjestön mukaan maailma on vaarallisesti lähetymässä sitä 1,5 asteen ilmastonlämpenemisen rajaa, jonka ylittämisellä voi olla katastrofaalisia seurauksia. 

Tämä tarkoittaa vuosi vuodelta lisää Yolandan, Katarinan ja Pamin kaltaisia hirmumyrskyjä. Myös hirmumyrskyjä paikallisemmin ilmenevät äärimmäiset sääilmiöt tulevat lisääntymään. Ne eivät herätä yhtä suurta huomiota kansainvälisessä mediassa, mutta heikentävät jatkuvasti hauraiden yhteisöjen sietokykyä, hidastavat kehitystä ja luovat entisestään lisää epävakautta. 

Selvennykseksi: ilmastonmuutos ei vaikuta ainoastaan niihin miljooniin ihmisiin, jotka kärsivät kuivuudesta, tulvista tai hirmumyrkyistä, vaan on merkittävä osasyyllinen maailmaa parhaillaan ravistelevaan muuttoliikkeeseen ja pakolaiskriisiin. Muuttuva ilmasto vaikuttaa ruoantuotantoon, ruokaturvaan, ruoan hintoihin ja vedensaantiin, mikä on todellinen uhka maailman vakaudelle ja turvallisuustilanteelle. 

Ilmastonmuutoksen vaikutukset liittyvät niiden monimutkaisten rasitustekijöiden joukkoon, joita kehittyvät maat kohtaavat ympäri maailmaa. Tämän tunnustamisen tulisi saada hälytyskellot soimaan ja vauhdittamaan kaikkia osallistumaan ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. 

Tämän vuoksi haavoittuvien valtioiden (V20) valtionvarainministerit ovat Filippiinien johdolla sopineet maailmanlaajuisen valmiusyhteistyön aloittamisesta yhdessä YK:n ja Maailmanpankin kanssa. Yhteistyö tähtää ennen kaikkea siihen, että kaikilla haavoittuvassa asemassa olevilla valtioilla on ainakin minimivaatimusten tasoinen valmius tulevia luonnonkatastrofeja ajatellen. Tämän tulisi kannustaa kaikkia tekemään perusteellisen toimintamuutoksen ja siirtää painotus työhön ennen katastrofia, ei vasta sen jälkeen.   

Tämän pyrkimyksen tulee kulkea käsi kädessä Parisiisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteuttamisen kanssa. Tämä tarkoittaa, että ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä 1,5 asteeseen, yhteisöiden sietokykyä tulee vahvistaa ja rahoitus ilmastomuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen voidaan taata. Jos näin ei tehdä, parhaimmatkin yrityksemme riskivalmiuden lisäämiseksi ja humanitaarisen avun tarpeen vähentämiseksi valuvat hukkaan. Epäonnistuminen johtaisi myös globaalin turvallisuuden heikentymiseen ja maailmassa jo saavutetun kehityksen rapautumiseen.

Vastatkaamme siis riskeihin rohkeasti ennakolta.

UNDP Maailmalla

Olet sivulla UNDP Suomi Edustustoimisto
Siirry sivulle UNDP Global