Inhimillisen kehityksen raportti 2016

Inhimillistä kehitystä kaikille

HDR_web-banner_leikattu

21.3.2017

Vaikka inhimillisen kehityksen taso on keskimäärin parantunut huomattavasti kaikkialla maailmassa vuodesta 1990 vuoteen 2015, kehitys ei ole jakautunut tasaisesti. Jotta kestävä kehitys koskettaisi kaikkia, pitää huomio kiinnittää entistä selkeämmin niihin ryhmiin, jotka jäävät helposti marginaaliin, summaa Inhimillisen kehityksen raportti 2016.

Joka kolmas ihminen maailmassa elää inhimillisen kehityksen indeksin mukaan edelleen matalan kehityksen oloissa ja 766 miljoonaa ihmistä alle 1,9 dollarilla päivässä. Huoli ei kosketa ainoastaan kehittyviä maita. Esimerkiksi köyhyys ja syrjäytyminen ovat laaja ongelma myös kehittyneissä maissa, joissa yli 300 miljoonaa ihmistä, yli kolmannes lapsia, elää suhteellisessa köyhyydessä.

Epätasa-arvoiset lähtökohdat
Maaseudun asukkaat, alkuperäiskansat, etniset vähemmistöt, vammaiset, siirtolaiset ja pakolaiset sekä seksuaalivähemmistöt ovat esimerkkejä ryhmistä, jotka jäävät herkästi syrjään kehityksestä. Raja-aitoja ja kehityksen esteitä ei muodostu ainoastaan taloudellisista, vaan myös poliittisista, sosiaalisista ja kulttuurisista syistä ja erilaisilla asemaa heikentävillä tekijöillä on tapana kasautua.

Maailmassa on 200 miljoonaa työtöntä. 700 miljoonalla slummien asukkaalla ei ole riittävää viemäröintijärjestelmää. 18 miljoonaa hiv-positiivista ei saa tautiin lääkitystä. Merkittävä este kehitykselle on raportin mukaan tulojen ja varallisuuden epätasainen jakautuminen. Rikkain prosentti ihmisistä omistaa lähet puolet kaikesta maapallon varallisuudesta.

Vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo on kehittynyt positiiviseen suuntaan, muodostavat naiset ja tytöt edelleen suurimman altavastaavien ryhmän. Naisilla on keskimäärin miehiä heikommat mahdollisuudet lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Sadassa maassa laki kieltää naisilta jotkut työt ja 18 maassa nainen tarvitsee töihin menoon miehen luvan. Myös sukuelinten silpominen ja pakkoavioliitot heikentävät naisten elämää.

Yli 250 miljoonaa ihmistä kärsii syrjinnästä etnisen alkuperänsä takia. Esimerkiksi alkuperäiskansoihin kuuluu viisi prosenttia maapallon asukkaista, mutta köyhyydessä elävistä heitä on 15 prosenttia.

Raportti peräänkuuluttaa lisää huomiota kehityksen laatuun eikä pelkästään määrään. Hyvä esimerkki tästä on tyttöjen koulutus. Peruskoulun aloittaa lähes yhtä moni tyttö kuin poikakin aloittaa peruskoulun, mutta 53 tutkitussa kehittyvässä maassa 4–6 vuotisen alakoulun käyneistä aikuisista naisista enemmistö on lukutaidottomia.

Inhimillinen kehitys on mahdollista taata kaikille
Inhimillisen kehityksen raportin kirjoittamisesta päävastuussa ollut Selim Jahan uskoo, että ryhmien välisistä eroista huolimatta meidän on mahdollista nostaa kaikki korkean inhimillisen kehityksen piiriin. Viimeiset vuosikymmenet ovat osoittaneet, että mahdottomiltakin tuntuneet tavoitteet ovat saavutettavissa. Esimerkiksi naisten aseman kohentamispyrkimyksistä on tullut valtavirtaa. 1990-luvulla vain harva maa suojeli naisia kotiväkivallalta, nykyisin näin tekee 127 maata.

Syrjään jäävillä ryhmillä on usein heikot vaikuttamismahdollisuudet omaan asemaansa. Tähän puuttuminen on ehdotonta, jotta noidankehä voidaan pysäyttää. Raportissa esitetäänkin, että entistä enemmän huomiota tulisi kiinnittää heikossa asemassa olevien yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja äänen vahvistamiseen päätöksenteossa.

Aiempaa tarkempi tulosanalyysi työn tukena ja erityinen huomio osallistavaan yhteiskuntaan ja itsemääräämisoikeuden edistämiseen on tarpeen. Huomion kiinnittäminen kansallisiin keskiarvoihin jättää pimentoon eroavaisuudet yksilötasolla ja pelkkien saavutusten summaamisen sijaan pitäisi kiinnittää huomiota siihen, mitä ei ole saavutettu, ja miksi näin on. Tiedon tarkastelu eri näkökulmista kuten asuinpaikan, sukupuolen, sosioekonomisen statuksen ja etnisen taustan kautta auttaa osoittamaan, mitkä ryhmät uhkaavat jäädä syrjään.