Äänestämisen merkitys demokraattisten käytäntöjen elvyttämisessä

14.6.2018

YHDISTYNEET KANSAKUNNAT- Vuoden alusta lähtien maailmalla on ollut 24 kansallista vaalia, joihin on osallistunut lähes 100 miljoonaa äänestäjää. Kaikkiaan vuonna 2018 järjestetään yhteensä 68 suunniteltua vaaliprosessia 45 maassa, jotka ulottuvat presidentinvaaleista paikallisvaaleihin. Vaalit ovat edelleen yksi tärkeimmistä demokraattisista prosesseista, joiden kautta ihmiset ilmaisevat näkemyksiään siitä, kuinka heidän maataan ja yhteisöjään tulisi hoitaa, muistuttaa YK:n kehitysohjelma UNDP:n Demokraattisen hallinnon ja rauhan rakentamisen yksikön johtaja Patrick Keuleers.

 

Edustavatko nykypäivän vaalit kansan todellista ”ääntä”?

Vapaus ja demokratia lisääntyivät ympäri maailman kylmän sodan päättymisestä lähtien aina vuoteen 2006 asti. Sen jälkeen demokratian laatua kuvaavat indeksit ovat laskeneet vuosi vuodelta. Nykyään niin kriiseistä kärsivät maat kuin vakiintuneet demokratiat ovat osoittaneet luottamuksen heikentymistä demokraattisia instituutioita kohtaan, erityisesti virkaan äänestettyjä virkamiehiä kohtaan; ja luottamuksen puute on erityisen huomattavaa nuorten sukupolvien keskuudessa.

Niin vakiintuneet demokratiat kuin itsevaltaiset järjestelmät kärsivät huolimattomuuden, itsevarmuuden ja irtautumisen vaarallisista oireista: ihmiset olettavat, että järjestelmä on niin staattinen, että vaaliprosessi ei tuo mukanaan oikeaa muutosta heidän elämäänsä, äänestivätpä he tai eivät.

Äänestäminstä ja demokraattisia vaaleja on pitkään pidetty liberaalin demokratian symbolina. Nyt vaalit ovat vähiteleen menettäneet valtaistuimensa demokraattisten instituutioiden joukossa, vaikka ironisesti monet autoritaariset johtajat ovat nousseet valtaan vakiintuneiden vaaliprosessien kautta. Tämän seurauksena äänestysaktiivisuus useimmissa vakiintuneissa demokratioissa on vähentynyt 1980-luvulta lähtien.

Äänestävien vähenevä määrä vaatii tarkastelemaan demokraattisen osallisuuden periaatteita: pitäisikö äänestämisen, demokraattisen osallistumisen ilmauksena olla vapaaehtoista vai pakollista? Mitä tutkimustieto kertoo meille?

Äänestysprosentti on yleensä korkea (jopa 95%) maissa, joissa on voimassa lakisääteinen äänestysvelvollisuus (esim. Belgiassa, Australiassa, Singaporessa, Luxemburgissa ja Turkissa), ja se voi olla alhaisempi maissa, joissa äänestys on vapaaehtoista (esim. Yhdysvallat tai Marokko).

Tästä ei kuitenkaan voi vetää yksiselitteisiä johtopäätöksiä, sillä äänestysaktiivisuus on korkeaa myös maissa, joissa äänestys ei ole pakollista (esimerkiksi Malta, Ruotsi, Islanti, Uusi-Seelanti, Tanska ja Saksa). Äänestysaktiivisuus voi myös olla korkeaa kansallisella tasolla, mutta alhaista kunnallisella tasolla.

Esimerkiksi Uuden-Seelannin vuoden 1997 kansallisissa vaaleissa äänestysaktiivisuus oli 77%, kun taas Aucklandin kaupungin vuoden 2016 paikallisvaaleissa äänestysprosentti oli ainoastaan 36%.

Ne, jotka ovat pakollista äänestystä vastaan, väittävät sen rikkovan yksilön oikeuksia ja vapautta päättää, osallistuako poliittiseen prosessiin vai ei. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että on edesvastuutonta pakottaa sellaiset kansalaiset, joilla ei ole valmiutta tai kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin, äänestämään.

Pakollisen äänestyksen kannattajat pitävät äänioikeutta kaikkia koskevana kansalaisvelvoitteena, joka liittyy olennaisesti kansalaisuuden käsitteeseen. Verojen maksaminen on pakollista, miksei siis äänestäminenkin olisi?

Ei-pakolliset äänestykset ovat hyödyksi niille, joilla on valtaa ja rahaa mobilisoida suuremmat äänioikeutetut ryhmät ideoidensa ympärille. Pakollinen äänestys lisäisi heikommassa asemassa olevien ryhmien edustusta.

Tutkimus osoittaa myös, että maissa, joissa äänestys on pakollista, ovat ihmiset poliittisesti tietoisempia; joko siksi, että äänestäjät päättävät itse tutustua asiaan, joka on tehtävä joka tapauksessa, tai äänestäjille suunnattujen kattavien koulutusohjelmien ansiosta.

Keskustelu oikeudesta osallistua demokraattiseen keskusteluun nostaa esiin myös kysymyksen äänestysiästä. Vuonna 2016, Parlamenttienvälinen liitto IPU julkaisi raportin "Demokratian nuorentaminen, äänen antaminen nuorille", jossa esitetään, kuinka parlamentit ja parlamenttien jäsenet voisivat auttaa elvyttämään ja nuorentamaan demokratiaa.

Äänestysiän alentaminen lisää nuorten poliittista osallistumista, ja jopa 16-vuotiaat omaavat äänioikeuden Argentiinassa, Itävallassa, Brasiliassa, Kuubassa, Ecuadorissa, Nicaraguassa sekä Mansaarella, Jerseyssä ja Guernseyssä. Mutta ääänestysiän alentaminen yksin ei riitä, sillä nuoret eivät halua passiivista äänioikeutta, vaan he vaativat aktiivista poliittista osallistumista.

Parlamentin jäsenten keski-ikä on maailmanlaajuisesti 53 ja vain 1,9 % heistä on alle 30-vuotiaita. Ja kolmasosassa kaikista maailman maista, kelpoisuus tulla valituksi kansalliseen parlamenttiin alkaa vasta 25-vuotiaana.

Tästä syystä tarvitaan poliittinen linjaus: äänestysiän alentaminen, samalla kun luodaan mahdollisuuksia nuorten edustukselle poliittisissa instituutioissa ja aktiivinen osallistuminen poliittiseen prosessiin aktivismismin ja vaikuttamistyön, poliittisten puolueiden osallistumisen ja vaalitarkkailun kautta.

Teknologia voi myös edistää osallistumista. Vaikka teknologiaa käytetään jo monissa vaalien vaiheissa- kuten äänestäjien tiedottamisessa, vaalitarkkailussa ja äänestäjien rekisteröinnissä – on internet-äänestys kuitenkin vielä lapsenkengissä, ja käytössä ainoastaan yhdessä maassa - Virossa.

Haasteena on edelleen tehokkaiden valvontajärjestelmien ylläpitäminen mahdollisten petosten välttämiseksi digitaalisten äänestäjien keskuudessa. Internetäänestäminen edellyttää myös hallituksilta varmistusta siitä, että yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevat eivät jää vaille äänioikeutta vain siksi, ettei heillä ole oikeanlaista varustusta panna toimeen oikeuksiaan.

Näin ollen, kunnes internetäänestys saavuttaa lisää luottamusta ja eheyttä, on keskityttävä lisäämään esteettömyyttä ajan ja paikan suhteen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että demokraattisen osallistumisen on jälleen aika olla julkista hyötyä, joka on kaikkien kansalaisten saatavilla ja jota kunnioitetaan sen sisäisestä arvosta johtuen.

Jotta tämä tapahtuisi:

  • Ihminen on sijoitettava takaisin poliittisen keskustelun keskiöön, julkisten ja yksityisten etujen sijaan.
  • Äänestysoikeuden ja vaalikelpoisuuden iän laskemisen on oltava osa maailmanlaajuista nuorisovaikuttamista. Se lisäisi nuorten poliittista osallistumista ja johtajuutta, jotta nuoret voisivat tehokkaasti käyttää oikeuttaan vaikuttaa tulevaisuuteen vaikuttaviin päätöksiin.
  • Äänioikeuden on oltava jälleen demokraattisen osallistumisen keskeinen periaate. Äänestämisen edistäminen kansalaisvelvoitteena on yksi tapa saavuttaa tämä.
  • Äänestämisen helpottaminen voi edistää äänestysaktiivisuutta, ja tämä voi tapahtua esimerkiksi järjestämällä vaaleja, jotka eivät ole työpäivinä, äänestysaikojen pidentäminen, äänestämisen mahdollistäminen usean päivän ajan, äänestäminen postin kautta, äänestyspaikkojen läheisyys ja digitaalisten välineiden ja turvallisuusprotokollien kehittäminen verkkoäänestyksen edistämiseksi.

Asian monimutkaisuudesta huolimatta, äänestys on yhä kansalaisten tehokkain ilmaisukeino demokraattisen yhteiskunnan suojelijoina. Siksi se on edelleen myös kuumien väittelyjen ja ristiriitojen aihe.

Äänestysmuodot tulevat todennäköisesti muuttumaan tulevaisuudessa dramaattisesti, mahdollistaen entistä suuremman ihmisjoukon ilmaisemaan mielipiteensä sekä vaalien aikana että äänestyskierrosten jälkeen.

Oikealla teknologialla ja sopivalla koulutuksella sekä sosialisoinnilla höystettynä, äänestys voi hyvinkin olla se voimakas vastalääke nykyisen poliittisen vaikuttamisen heikkenemistä vastaan. Äänestämisellä on merkitystä, ja siksi sitä olisi pidettävä sekä kansalaisoikeutena että -velvoitteena.

Alkuperäinen teksti on julkaistu IPS:issa 7. toukokuuta 2018: http://www.ipsnews.net/2018/05/role-voting-reviving-democratic-practice/

UNDP Maailmalla

Olet sivulla UNDP Suomi Edustustoimisto
Siirry sivulle UNDP Global