Laaja eriarvoisuus ihmisten hyvinvoinnissa varjostaa kestävän kehityksen edistymistä

14.9.2018

Viimeisimmän inhimillisen kehityksen raportin mukaan ihmiset, jotka elävät korkean inhimillisen kehityksen maissa, voivat odottaa elävänsä jopa 19 vuotta pidempään, ja käyvänsä koulua seitsemän vuotta pidempään kuin ihmiset jotka elävät matalan inhimillisen kehityksen maissa.   

New York, 14 syyskuuta 2018Norja, Sveitsi, Australia, Irlanti ja Saksa johtavat tuoreinta inhimillisen kehityksen indeksiä (engl. Human Development Index eli HDI), jossa on selvitetty 189 maan ja alueen inhimillisen kehityksen tasoa. Niger, Keski-Afrikan tasavalta, Etelä-Sudan, Tšad ja Burundi sen sijaan saivat alhaisimmat tulokset HDI:n hyvinvoinnin mittareiden – terveyden, koulutuksen ja elintason –saralla, osoittaa YK:n kehitysohjelma UNDP:n tänään julkaisema raportti.  

Yleinen maailmanlaajuinen suuntaus on, että inhimillisen kehityksen suhteen on edistytty, sillä useat maat ovat nousseet ylöspäin inhimillistä kehitystä mittaavien kategorioiden suhteen: kaikista mukana olevista 189 alueesta, 59 maata on tällä hetkellä erittäin korkean inhimillisen kehityksen ryhmässä, ja vain 38 maata matalan HDI:n ryhmässä. Vain kahdeksan vuotta sitten, vuonna 2010, vastaavat määrät olivat 46 ja 49 maata.

Irlanti nousi inhimillisen kehityksen listalla eniten vuosien 2012 ja 2017 välissä, kiipeämällä 13 sijaa. Myös Turkki, Dominikaaninen tasavalta ja Botswana kehittyivät voimakkaasti - kaikki nousivat listalla kahdeksan sijaa. Ne kolme maata, joiden kohdalla nähtiin jyrkimmät laskut inhimillisen kehityksen suhteen olivat kaikki maita, joissa meneillään konflikti: Syyria putosi indeksissä rajuimmin - 27 sijaa, jonka jälkeen suurimmat putoajat olivat Libya (26 sijaa) ja Jemen (20 sijaa). 

Maiden liikkeitä inhimillisen kehityksen indeksissä ohjaavat muutokset terveyden (eliniänodote), koulutuksen ja elintason (BKT/henkilö) saralla. Terveys on kehittynyt huomattavasti, kuten syntymähetken tilastollinen elinajanodote osoittaa – luku on noussut maailmanlaajuisesti lähes seitsemällä vuodella. Saharan eteläpuolinen Afrikka ja Etelä-Aasia ovat edistyneet huomattavasti- molempien alueiden elinajanodote on noussut noin 11 vuodella vuodesta 1990. Nykypäivän kouluikäisten lasten odotetaan käyvän koulua keskimäärin 3,4 vuotta pidempään kuin vuonna 1990.  

Maiden väliset ja sisäiset erot tukahduttavat yhä kehitystä

Keskimääräiset HDI-tasot ovat nousseet merkittävästi vuodesta 1990 – 22 prosenttia maailmanlaajuisesti ja 51 prosenttia vähiten kehittyneissä maissa – mikä heijastaa sitä, että keskimäärin ihmiset elävät pidempään, ovat koulutetumpia ja ansaitsevat enemmän kuin aiemmin. Mutta ihmisten hyvinvoinnissa on edelleen merkittäviä eroja eri puolilla maailmaa.

Lapsi joka syntyy tänään Norjassa, maassa, jolla on korkein HDI, odotetaan elävän 82-vuotiaaksi ja käyvän koulua lähes 18 vuotta. Sen sijaan lapsi joka syntyy Nigerissä, maassa jolla on raportin mukaan matalin inhimillinen kehitys, odotetaan elävän noin 60-vuotiaaksi, ja käyvän koulua ainoastaan noin viiden vuoden ajan. Tällaisia silmiinpistäviä eroja todistetaan toistuvasti ympäri maailman.

“Keskimäärin lapsi, joka tänä päivänä syntyy maassa, jossa on matala inhimillinen kehitys, voi odottaa elävänsä hieman yli 60 vuotta, kun taas lapsi, joka syntyy maassa, jossa on korkea inhimillinen kehitys, voi odottaa elävänsä lähes 80-vuotiaaksi. Samoin kuin lapset matalan kehityksen maissa käyvät koulua keskimäärin seitsemän vuotta vähemmän kuin korkean kehityksen maissa” muistuttaa UNDP:n pääjohtaja  Achim Steiner. “Vaikka nämä tilastot antavat selkeän kuvan tilanteesta, ne kertovat myös miljoonien ihmisten tragediasta, joiden elämää varjostavat epäoikeudenmukaisuus ja menetetyt mahdollisuudet, joista kumpikaan ei olisi väistämätöntä.”

HDI:n eri osien tarkempi tarkastelu maiden kesken osoittaa eriarvoisuutta koulutuksen, elinajanodotteen ja elintason suhteen myös maiden sisällä. Epätasa-arvoon suhteutetun inhimillisen kehityksen indeksin avulla voidaan kuvata kehityksen epätasaista jakautumista valtion sisällä, ja mitä suurempi epätasa-arvo on, sitä enemmän maan HDI-arvo laskee.

Vaikka huomattavaa epätasa-arvoa esiintyy monissa maissa, myös joissakin varakkaammissa maissa, vaikuttaa se selvimmin matalan inhimillisen kehityksen maissa. Matalan ja keskitason inhimillisen kehityksen maat menettävät 31 ja 25 prosenttia inhimillisen kehityksen tasostaan eriarvoisuuden vuoksi, kun taas korkean inhimillisen kehityksen maat menettävät keskimäärin ainoastaan 11 prosenttia.  

“Vaikka on syytä olla optimistinen siitä, että erot kaventuvat, on erot ihmisten hyvinvoinnin suhteen eri maiden välillä ja sisäisesti ovat edelleen valitettavan selvät. Eriarvoisuus sen kaikissa muodoissaan ja ulottovuuksissaan eri maiden välillä ja sisäisesti rajoittaa ihmisten valintoja ja mahdollisuuksia, sekä hidastaa edistystä.” muistuttaa Selim Jahan, UNDP:n inhimillisen kehityksen raportista vastaavan toimiston johtaja. 

Sukupuolten välinen eriarvoisuus vähentymään päin nuorilla, mutta yhä yleistä aikuisten keskuudessa

Yksi pääsyy eriarvoisuuteen maiden sisällä on naisten ja miesten välinen ero mahdollisuuksiin ja aseman vahvistamiseen sekä vallan epätasapuolisella jakautumisella. Maailmanlaajuisesti naisten keskimääräinen HDI on kuusi prosenttia alhaisempi kuin miesten, mikä johtuu naisten alhaisemmasta elintasosta ja koulutustasosta useissa maissa.

Vaikka koulua käyvien tyttöjen lukumäärä on noussut, ovat erot naisten ja miesten elämissä muiden keskeisten asioiden kannalta yhä merkittävät. Naisten aseman vahvistaminen erottuu edelleen selkeänä ongelmana.

Naisten maailmanlaajuinen työvoimaosuus on alhaisempi kuin miesten – 49 prosenttia verrattuna 75 prosenttiin. Ja kun naiset ovat työmarkkinoilla, heidän työttömyysasteensa on 24 prosenttia korkeampi kuin miesten. Naiset tekevät myös enemmän palkattomia koti- ja hoitotöitä kuin miehet.

Kaiken kaikkiaan naisten osuus kansanedustajista on edelleen alhainen, vaikka se vaihteleekin alueittain, 17.5 ja 18 prosentista Etelä-Aasiassa ja arabimaailmassa; 29 prosenttiin Latinalaisessa Amerikassa, Karibialla ja OECD-maissa. Naisiin kohdistuva väkivalta vaikuttaa kaikissa yhteiskunnissa, ja joillakin alueilla lapsiavioliitot ja murrosikäisten synnyttäjien korkeat määrät heikentävät lukuisten nuorten naisten ja tyttöjen mahdollisuuksia. Etelä-Aasiassa 29 prosenttia 20-24-vuotisista naisista oli naimisissa jo ennen täysi-ikäistymistä.

Korkea syntyvyys murrosikäisten keskuudessa, varhainen äitiys sekä heikko ja epätasa-arvoinen pääsy synnytystä edeltäviin ja synnytyksen jälkeisiin terveyspalveluihin johtavat korkeaan äitiyskuolleisuuteen. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa teini-ikäisten äitien kuolleisuus aste on 101 jokaista 1000 synnytystä kohden - kaksi kertaa korkeampi kuin maailman keskiarvo, joka on 44 jokaista 1000 synnytystä kohden. Seuraavina ovat Latinalainen Amerikka ja Karibia, joissa vastaava luku 62 tuhatta synnytystä kohti. Vaikka Saharan eteläpuolisen Afrikan yleinen äitiyskuolleisuus on 549 kuolemaa 100 000 synnytystä kohden, löytyy alueelta myös maita, joilla on huomattavasti alhaisemmat luvut, kuten Kap Verde (jossa menehtyi 42 äitiä 100,000 syntynyttä lasta kohden).

Kehityksen laatu olennaista inhimillisen kehityksen edistymistä tarkastellessa

Valtioiden välillä on valtavaa vaihtelua koulutuksen laatuun, terveydenhuoltoon ja muihin elämän tärkeisiin osa-alueisiin liittyen.  

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa yhtä peruskoulunopettajaa kohden on keskimäärin 39 oppilasta, kun taas Etelä-Aasiassa luvut ovat 35 oppilasta per opettaja. OECD-maissa, Itä-Aasiassa ja Tyynenmeren valtioissa sekä Euroopassa ja Keski-Aasiassa on keskimäärin 16-18 oppilasta opettajaa kohden. Ja vaikka OECD-maissa, Itä-Aasiassa ja Tyynenmeren valtioissa on keskimäärin 29 lääkäriä jokaista 10 000 ihmistä kohti, Etelä-Aasiassa lääkäreitä on vastaavaa määrää kohden vain kahdeksan ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ainoastaan kaksi.

“Suuri osa mailman huomiosta on tilastoissa, jotka kattavat ainoastan pienen osan ihmisten elämää. On entistä selvempää esimerkiksi, että ei yksinkertaisesti riitä, että laskemme, kuinka moni lapsi käy koulua; meidän on myös tiedettävä, oppivatko he siellä jotain. Laatuun keskittyminen on olennaista, jotta edistäisimme aidosti kestävää inhimillistä kehitystä” muistuttaa Jahan.  

Keskeiset alueellisen kehityksen trendit, joita HDI ja muut inhimillisen kehityksen mittarit osoittavat:

  • Arabimaailma: Alue on nähnyt 25,5 prosentin nousun HDI-arvossaan vuodesta 1990. Alue menettää 25 prosenttia yleisestä HDI-arvostaan kun tutkitaan epätasa-arvoon suhteutettua inhimillisen kehityksen indeksiä. Alueella on myös toiseksi suurin sukupuolten välinen eriarvoisuus kaikilla mitatuilla kehitysalueilla (14.5 prosentin ero miesten ja naisten HDI-arvossa). Naisten työvoimaosuus on kehittyvien maiden alhaisin, 21 prosenttia.
     
  • Itä-Aasia ja Tyynenmeren alue: Alueen HDI on nähnyt toiseksi suurimman nousun, 41,8 prosenttia, vuosien 1990 ja 2017 välissä. Mutta, kun otetaan huomioon epätasa-arvoon suhteutettu inhimillisen kehityksen indeksi, HDI:n arvo laskee 15,6 prosenttia. Vaikka sukupuolten välinen eriarvoisuus alueella on HDI:ssä 4,3 prosenttia, alle maailmanlaajuisen kuuden prosentin keskiarvon, on naisten osuus kansanedustajista kehittyvien alueiden alhaisin; 19.8 prosenttia, verrattuna 23,5 prosentin maailmanlaajuiseen keskiarvoon.
     
  • Eurooppa ja Keski-Aasia: Alueen keskimääräinen HDI-arvo on 0,771 – korkein kehittyvien maiden keskuudessa. Alue menettää myös vähiten pisteitä epätasa-arvon johdosta, 11,7 prosenttia, joka on hyvin verrattavissa OECD-maiden 11,9 prosenttiin. Alueella on myös sukupuolten välisen epätasa-arvon indeksillä mitattuna alhaisin epätasa-arvo naisten ja miesten välillä. Naisten työvoimaosuus on kuitenkin edelleen huomattavasti alhaisempi kuin miesten (45,5 prosenttia verrattuna 70,3 prosenttiin), ja ainoastaan 20,7 prosenttia alueen kansanedustajista on naisia.
     
  • Latinalainen Amerikka ja Karibia: Latinalainen Amerikka ja Karibia nauttivat korkeasta inhimillisestä kehityksestä, seuraten tuloksissa heti Euroopan ja Keski-Aasian perässä. Mutta, kun otetaan huomioon epätasa-arvoon suhteutettu inhimillisen kehityksen indeksi, laskee alueen HDI-arvo 21,8 prosentilla inhimillisen kehityksen epätasaisesta jakautumisesta johtuen, erityisesti tuloerojen suhteen. Alueella on pienin ero naisten ja miesten HDI-arvoissa: kaksi prosenttia, joka on hyvin alhainen verrattuna maailmanlaajuiseen kuuden prosentin keskiarvoon. Alueella on kuitenkin toiseksi korkein määrä murrosikäisiä synnyttäjiä maailmassa, ja naisten työvoimaosuus on huomattavasti alempi kuin miesten (51,6 prosenttia verrattuna 77,5 prosenttiin).
     
  • Etelä-Aasia: Etelä-Aasialla on ollut nopein HDI:n nousu kehityttyvien alueiden keskuudessa, nousten 45,3 prosenttia vuodesta 1990. Tämän ajanjakson aikana elinajanodote kasvoi 10,8 vuodella, samoin kuin vuodet jotka lapset odotetaan käyvän koulua (21 prosenttia). HDI:n heikkeminen eriarvoisuuden vuoksi on noin 26 prosenttia. Etelä-Aasialla on suurin ero naisen ja miesten HDI.ssä – 16,3 prosenttia.
     
  • Saharan eteläpuolinen Afrikka: Alueen HDI nousi 35 prosentilla vuodesta 1990. Kaksitoista maata on tällä hetkellä keskitason HDI-indeksin kategoriassa, ja neljä maata – Botswana, Gabon, Mauritius ja Seychellit – ovat nyt korkean inhimillisen kehityksen ryhmässä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on korkein HDI:n heikkeminen eriarvoisuuden vuoksi (31 prosenttia). Ruandalla on suurin osuus naiskansanedustajia maailmassa (55,7 prosenttia).
     

    MEDIAN YHTEYDENOTOT:

    Anna Ortubia anna.ortubia@undp.org /+1 212 906 5964
    Adam Cathro/ adam.cathro@undp.org / +1 212 906 5326

UNDP Maailmalla

Olet sivulla UNDP Suomi Edustustoimisto
Siirry sivulle UNDP Global