Kuva: UNDP Viet Nam/Tran Vinh Nghia


Kaksi kolmasosaa heikon koronmaksukyvyn ulkomaanvelasta ei kuulu nykyisten avustusohjelmien piiriin. Tämä uhkaa jo saavutettuja tuloksia köyhyyden vähentämisessä sekä vaarantaa resurssit, joita tarvitaan ilmastonmuutoksen hoitamiseen tulevaisuudessa. 

Tarvitaan kiireesti uusia keinoja auttaa velan kanssa kamppailevia matalan ja keskitulotason maita, joiden taloudellista tilannetta koronapandemia on entisestään huonontanut. Maiden velkatilanne haittaa myös investointeja, joita tarvitaan köyhyyden ja ilmastonmuutoksen selättämiseen tulevina vuosina, UNDP:n vastajulkaistussa tutkimusraportissa todetaan. Myös YK:n pääsihteeri António Guterres on vaatinut määrätietoisempia toimia heikkoasemaisten maiden velka-ahdingon helpottamiseksi. 

Sovereign Debt Vulnerabilities in Developing Economies -raportin tarkoituksena on identifioida riskiryhmään kuuluvat maat analysoimalla 120 matalan ja keskitulotason maan talouden haavoittuvuutta. Raportissa haavoittuvaisiksi luokitellaan 72 kansantaloutta, joista 19 on erityisen riskialttiissa asemassa. Näiden maiden velkakestävyyden taso tulee todennäköisesti pysymään matalalla vielä vuosia, ja ne palautuvat pandemiaa edeltäneille tasoille aikaisintaan vuosien 2024-2025 jälkeen. UNDP:n tutkimusraportin julkaisu edeltää Maailman Pankin International Monetary Fund (IMF) -kevätkokousta.

Tutkimuksen mukaan näiden 72 maan vuosina 2021-2025 suoritettavista ulkomaanvelkojen velanhoitomaksuista vaarantuneita on vähintään 598 miljardin dollarin arvosta. Yksityisten lainanantajien myöntämien lainojen osuus on 311 miljardia dollaria. Raportin mukaan suurin uhka ei kuitenkaan ole velan takaisinmaksun laiminlyönti, vaan pitkittyneen taloudellisen kriisin mahdollisuus, mikä jättäisi maat painimaan velkataakkojen kanssa vuosiksi ja estäisi hallituksia tekemästä omia kansalaisiaan hyödyttäviä ja ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä sijoituksia. 

”Tänä vuonna velanhoitoon liittyviä maksuja erääntyy liki 1,1 biljoonan dollarin arvosta. Vain 2,5 prosenttia tästä summasta riittäisi 2 miljardin ihmisen rokottamiseen COVAX-ohjelman alaisuudessa. Julkisen velan hoito vie tilaa investoinneilta, joita kehittyvien maiden vihreä ja oikeudenmukainen elpyminen edellyttää”, Achim Steiner, UNDP:n pääjohtaja, toteaa. 

”Meidän on puututtava maksuvalmius- ja varallisuushaasteisiin laajan velanhuojennusohjelman avulla, jotta vältetään kehitykselle tuhoisat vaikutukset.” 

Velka-ahdinko ei uhkaa vain köyhimpiä maita. Yhteensä 598 miljardin dollarin suuruisesta velanhoitotaakasta keskitulotason maat muodostavat 94 prosenttia ja matalan tulotason maat 6 prosenttia. 72 haavoittuvaisessa asemassa olevasta maasta vain 49 on oikeutettu hyödyntämään nykyisiä velkajärjestelyitä, kuten velanmaksun väliaikaista pysäyttämistä tai velkojen uudelleenjärjestelemistä, mikä jättää noin kaksi kolmasosaa (387 miljardia dollaria) velanhoitotaakasta velkajärjestelyiden ulkopuolelle. 

UNDP:n tutkimusraportin mukaan G20-maiden viime vuonna Maailmanpankin ja IMF:n kehotuksesta käyttöön ottama Debt Service Suspension Initiative (DSSI) -aloite on ollut tarpeellinen, mutta valitettavan riittämätön. Tähän mennessä 46 kelpoisuuden täyttävistä 73 maasta on allekirjoittanut DSSI-aloitteen, minkä vuoksi se on yltänyt vain noin neljännekseen tavoitteestaan. DSSI-aloite on väliaikainen ja kohdentamaton väline, jonka käyttöönotosta yksityiset lainanantajat ovat toistaiseksi kieltäytyneet. 

”Jotkin maat ovat olleet haluttomia ottamaan DSSI:n käyttöön pelätessään luottoluokitusten alentumista eikä DSSI ratkaise varallisuusongelmien kanssa kamppailevien maiden ongelmia”, Homi Kharas, Brookings-instituutin Kestävän kehityksen keskuksesta, kommentoi. 

Tämän vuoksi G20-maiden viime marraskuussa julkaisema Common Framework (CF) for Debt Treatments on tärkeä askel.  

”Odotamme parhaillaan mihin suuntaan kolmen ensimmäisen velkajärjestelyyn mukaan lähteneen maan talous lähtee kehittymään. DSSI ja CF ovat vain 73 köyhimmän maan käytettävissä ja moni velka-ahdingosta kärsivä keskitulon maa jää niiden ulkopuolelle. Kaikille tarvitseville maille tulisi tarjota likviditeettitukea. Velkakriisin hoitaminen edellyttää velkojen uudelleenjärjestelyä, lisärahoitusta sekä rakenteellisia muutoksia”, Kharas jatkaa. 

IMF on esittänyt niin kutsutun Special Drawing Rights (SDR) muodossa mahdollisuutta 650 miljardin dollarin arvoiselle lisärahoitukselle, josta 224 miljardia dollaria suunnattaisiin suoraan matalan ja keskitulotason maille. 51 miljardia dollaria suunnattaisiin taloudellisesti haavoittuvaisimmassa asemassa oleville 72 maalle. Summa vastaa enimmillään 8,6 prosenttia maiden vuosille 2021-2025 ajoittuvista, ulkomaanvelkoihin liittyvistä maksusuorituksista. Maiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Joillekin summa riittäisi kattamaan kaikki maksusuoritukset, mutta toisille se kattaisi alle 5 prosenttia suunnitelluista maksusuorituksista. 

”Vaikka SDR:llä on askel oikeaan suuntaan, se ei ole kestävä ratkaisu varallisuusongelmista kärsiville maille, joista moni todennäköisesti käyttää tämän likviditeetin lainaajille maksaakseen, vaikka todellisuudessa maat tarvitsisivat toimivan ja asianmukaisen keinon velkojensa uudelleenjärjestelemiseksi", UNDP:n tutkimusraportin kirjoittanut Lars Jensen sanoo. 

Raportin mukaan velkaantuneiden kehittyvien maiden taloudet tarvitsevat vakaata ja edullista rahoitusta, mitä joidenkin maiden kohdalla pitäisi edeltää velan uudelleenjärjesteleminen. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä menojen uudelleenarviointi ja tehostaminen sekä kotimaisen verokertymän lisääminen ovat välttämättömiä toimenpiteitä, jotta maiden on mahdollista tehdä ilmastotoimia eikä köyhyyden vähentämisessä oteta takapakkia. 

 

UNDP Maailmalla