Taloudelliset suhdanteet vaikuttavat usein kohtuuttomasti naisiin, sillä naisilla on yleensä huonommat mukautumismahdollisuudet sekä heikommat turvaverkot. Koronapandemia on paljastanut naisten haavoittuvaisuuden ennen näkemättömällä tavalla. 

Muotialalla ompelijat kärsivät eniten, kun suuret brändit peruuttivat arviolta 40 miljardin dollarin arvosta tilauksia vähentääkseen välittömiä tappioita. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan peruutuksien lisäksi vähentynyt kysyntä, valtioiden sulkutoimet sekä takunnut raaka-aineiden tuonti aiheuttivat merkittävän laskun vaatteita tuottavien maiden vientiin. Tuhansia tehtaita suljettiin niin väliaikaisesti kuin pysyvästikin. 

Denica Flesch, SukkhaCittan perustaja, myöntää, että koronaviruksen aiheuttamien taloudellisten haasteiden edessä olisi ollut helpompi luovuttaa. Hän kuitenkin päätti puskea eteenpäin. SukkhaCittan perusperiaatteena on käsityöläisten riiston lopettaminen tuottamalla ”merkityksellisiä vaatteita” kestäviin ja eettisiin tuotantoarvoihin sekä vaatteita valmistavien naisten voimaantumiseen panostamalla. Vuonna 2020 SukkhaCitta keskittyi toiminnan kehittämiseen – sopeuttamaan tuotantoa muuttuneeseen kysyntään esimerkiksi alkamalla valmistaa kasvomaskeja, myymään jäljitettävästä puuvillasta valmistettuja nukkeja yhteisöprojektien rahoittamiseksi ja jopa tutustumaan uusiin luonnollisiin väriaineisiin. 

Tärkeintä oli kuitenkin varmistaa elämiseen riittävä palkka SukkhaCittan lähes 1300:lle toiminnasta riippuvaiselle työntekijälle. Kuluneet 10 kuukautta ovat olleet brändin historian rankimmat eikä kriisi ole vielä ohi.  

”Miljoonat naiset elättävät perheensä käsityökankaiden avulla, mutta nykyinen järjestelmä pitää nämä naiset köyhyydessä. Tehtaiden ja välikäsien ketjussa naiset jäävät näkymättömiin. Meidän tavoitteemme on muuttaa tilanne naisten eduksi”, Flesch toteaa. 

SukkhaCittan lähestymistapa ei ole muotiteollisuudessa yleinen. Vaatetuotanto keskittyy Aasiaan, minkä vuoksi maanosa kärsi erityisen paljon perutuista tilauksista Aasian 65 miljoonasta vaatetuotannon työntekijästä suurin osa on naisia. Maaliskuussa 2020 tilanne oli vaikuttanut jo miljooniin: monet työntekijät olivat toimettomina, vailla palkkaa tai irtisanomisrahaa ja epätietoisia siitä, milloin he voisivat taas palata töihin. 

Muotitalojen aiheuttama tilanne pakotti hallitukset toimimaan. Valtiot ovat joutuneet arvioimaan avuntarpeen kiireellisyyttä ja varmistamaan samalla julkisten palveluiden jatkumisen. Kaikki tämä on pitänyt tehdä hankalassa taloudellisessa tilanteessa, rajallisten resurssien puitteissa. 

UNDP reagoi koronapandemiaan julkistamalla Rapid Financing Facility -rahoitusvälineen, jonka avulla tuetaan välittömien sosioekonomisten haasteiden kanssa kamppailevia maita. Pandemian vaikutus muotiteollisuuteen näkyi selvästi vaatetuottajamaiden tukipyynnöissä. Näiden maiden pyynnöissä painottui pandemian suhteeton vaikutus naisiin ja tarve täsmällisille interventioille. Vaatetuottajamaat pyysivät tukea mm. sosiaaliturvatoimiin, vihreiden työpaikkojen tunnistamiseen ja kehittämiseen sekä työntekijöiden oikeuksiin liittyvään oikeusapuun. 

UNDP on Protecting Women’s Livelihoods in Times of Pandemic -raportissaan vaatinut kestävää ja ehdotonta väliaikaista perustuloa perustarpeiden turvaamiseksi, työpaikkojen ja tulonmenetysten kompensoimiseksi sekä naisten taloudellisen itsenäisyyden lisäämiseksi. 

”Kriisi on tuonut ilmi sen, että meidän on kiireellisesti keskusteltava sosiaalisista, institutionaalisista ja työmarkkinoille sijoittuvista uudistuksista, joiden avulla naisten tuloja voidaan selkeästi ja pysyvästi parantaa pitkällä aikavälillä.” 

– Protecting Women’s Livelihoods in the Times of Pandemic, UNDP 

Ihmisarvoisen työn ja talouskasvun varmistamiseksi yritysten investoinnit on sovitettava yhteen kumppanimaan kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Brandsin Corporate Social Responsibility (CSR) -standardit ja Environmental, Social and Corporate Governance (ESG) -tavoitteet auttavat yhtiöitä varmistamaan, että kunnianhimoisten päämäärien ohella on mietitty myös konkreettisia toimia asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuluttajien mielestä saattaa olla hämmentävää, että tuotemerkkien tilausperuutukset eivät olleet ristiriidassa näiden päämäärien kanssa. 

Monilta yrityksiltä vaadittiin vastuunkantoa, mutta sitä ei tehty työehtoihin vetoamalla, vaan sosiaalisella paineella. Sosiaalisessa mediassa levinnyt #PayUp-kampanja paljasti tuotemerkkejä, jotka peruuttivat tilauksiaan koronapandemian vuoksi. Kampanjan myötä peruutettuja tilauksia uusittiin yhteensä 20 miljardin dollarin arvosta, mikä oli uskomaton saavutus ja pelastus monille tehtaille ja vaatealan työntekijöille. 

”Pandemialla on todellisia taloudellisia vaikutuksia. Käsintehdyistä tekstiileistään tunnetussa Pekalonganin kaupungissa tilaukset hiipuivat. Kuukausien kuluessa yli 11 000 käsityöläistä menetti työpaikkansa. Olimme peloissamme. Emme tienneet tapahtuuko meille samoin. Itkin kun Flesch soitti meille ja kertoi, että kaikki menee hyvin, että teemme yhteistyötä.” 

– Ira Fuadi (cooperative leader, producing handwoven fabrics for SukkhaCitta) 

Vaateketjujen päätös peruuttaa tilaukset suuressa mittakaavassa osoitti, että työntekijöitä ei arvostettu ja heidän tarpeitaan ylenkatsottiin. Tarvitaan lainsäädäntöä sekä avoimuutta, jotta voidaan olla varmoja yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta. Standardien noustessa niiden täyttäminen edellyttää taloudellista ja teknistä tukea kaikissa toimitusketjun vaiheissa.  

”Olemme siirtymässä uuteen normaaliin ja meillä on mahdollisuus määritellä uudelleen se, mitä tarkoittaa olla ihminen”, Flesch summaa.